elämää vain

Syksy vie ajatuksen lämpimään, menneeseen, kesään. Syksyllä ajattelee tulevaa talvea. Kuinka kylmä ja luminen talvesta on tulossa? Kuinka taas jaksaa pitkät pimeät kuukaudet, kunnes kevät koittaa orastavalla vihreydellään. 

Syksyn jälkeen odotellaan joulua. Joulujuhlia riittää useammalle viikolle. Joulua laitetaan kotiin ja vähän naapuriinkin leipomusten avulla. Lahjoja pitäisi metsästää. Omille lapsille ja kummilapsille. Jouluna syödään, levätään ja nautitaan oman perheen sekä sukulaisten läheisyydestä.

Pian onkin uusi vuosi. Uuden vuoden mukana uudet haasteet. Mihin ikinä ne meitä viekään. Jälleen ollaan uuden edessä. Pitäisi osata päättää mikä suunta on oikea. Osaako kukaan antaa viisaita neuvoja. Kukaan ei tee päästöstä puolestasi. 

Onneksi pian on kevät. Heräilevä luonto antaa voimaa ja virkeyttä. (Ja siitepölyjä.) Odotetaan koulun loppumista ja kesäloman alkua. Nautitaan lämpimistä kesäpäivistä. Nautitaan lämpimästä merivedestä. Tavataan ystäviä ja sukulaisia. Ollaan yhdessä oman perheen kanssa. Käydään lomareissulla. Tosin se paras loma taitaa olla kotona, kun ei tarvitse huolehtia mistään erikoisesta. 

Pian on elokuu. Lapset odottavat malttamattomana kouluvuoden alkua. Uudet haasteet edessä vuoden vanhempina. Vastuu kasvaa. 

Kohta ollaankin jälleen tässä. Istun sohvalla. Katson ulkona tuulessa heiluvia vaahteran lehtiä. Luonto näyttää ihmeellisyytensä värien kirjolla. Ihmeellistä. 

Kuulostaa helpolle. Sitä tämä kaikki tuskin kenellekkään on?! 

Välillä tuntuu, että elää pysähtyneisyydessä. Vaikka kuinka haluaisi siirtyä eteenpäin elämässä, niin jalat tarrautuvat sijoilleen. Ei pääse irti. Tarvitsee ehkä jonkin pienen töytäisyn. 

Sitä töytäisyä odotellessa.

~ Pauliina

DIY part III

Meidän eteisen seinävalaisin sai siirron toiseen paikkaan. Koitin pikaisesti löytää jonkun uuden vaihtoehdon. Se lamppu, minkä ihan aikuisten oikeasti siihen haluaisin, tarvitsee vielä vähän säästämistä. Niinpä kaarsin paikallisen SPR:n kirpparin pihalle. Tepastelin suoraan takaseinustalla olevien lamppujen luokse. 

Sieltä löytyi tuo kuvassa näkyvä lamppu. Aika kiva mielestäni. Lampun runko oli erittäin kulunutta koivua. Mietin kovasti, että hion ja lakkaan sen. Lamppu oli kuitenkin saatava samana iltana seinälle, niin päädyin maalaamaan sen. 

(puhelinkuva)

Ei siitä tullut, ehkä, aivan sitä mitä ajattelin. Ajaa kuitenkin asiansa niin kauan, kunnes saan hankittua unelmavalaisimeni.

Nyt arkihommiin kiinni. Pyykit odottavat pääsyä oikeisiin kaappeihin. Imuriakin pitäisi vähän heilutella. Ja sinne vanhempainvarttiin kiirehtiä ajoissa. 

Mukavaa viikkoa!

~ Pauliina

arkielämän helminauhaa

Päivät vaihtuvat illaksi ja yöksi. Yön jälkeen valkenee uusi aamu ja päivä. Pian ollaan taas illassa ja uudessa yössä. Tällaista meidän elämä on ollut viimeisen viikon ajan. Aika lentänyt. Paljon ehtinyt tapahtua postausten välissä. 

(Varaudu varsinaiseen valokuvien ilotulitukseen. Niitä on paljon!)

Olin blogivalokuvauskurssilla.

Voileipäkakkua monen vuoden tauon jälkeen. Ihan vain omalle perheelle.

Päätettiin laittaa nykyinen koti myyntiin.

Jälleen oltiin rotinoilla.

Uuteen viikkon avoimin mielin. Arki pyörähtää käyntiin vauhdilla. Huomenna juoksukisoihin avustajaksi. Ja tahti ei ainakaan hidastu seuraavaa viikonloppua kohti mennessä..

Mukavaa tulevaa viikkoa!

~ Pauliina

soitetaanko teillä - meillä soitetaan

Minä olen harrastanut musiikkia koko ikäni. Muistan valokuvan, jossa istun pianotuolilla jalat roikkuen. Potkupuku päällä. Isosisko seisoo kuvassa takanai. Liekkö varmistaa, etten pääse tipahtamaan lattialle. Siinä kuvassa elämää ei ole takana vielä kovinkaan pitkästi. Puhutaan ehkä parista vuodesta. 

Olen siis soittanut aina. Aluksihan se oli pimputtelua, mutta isosiskon soittoa seuratessani, minäkin halusin soittotunneille. Jossakin vaiheessa pianon rinnalle tuli huilu. Ja niiden rinnalle urut. Ja kaupanpäälle vielä laulu. Niin kuorona kuin yksinkin. Kuoronjohtokin on vuosien varrella tutuksi.

Myös mieheni tulee musikaalisesta perheestä. Hänen äitinsä on kanttori. Siskot ja veljet soittavat ja laulavat. 

Onneksemme nämä musiikkigeenit ovat periytyneet myös lapsillemme. Vanhin lapsista, poika, ei kylläkään harrasta musiikkia. Mutta neidit harrastavat. Vanhempi tytöistä soittaa pianoa. Nuorempi puolestaan viulua. Tytöt käyvät soittotunneilla paikallisessa musiikkiopistossa, Kuula-opistossa. Kaikki kolme vanhinta ovat vuosien aikana soittaneen muskarissa kanteletta. Myös vanhinmmaisin. Ei kyllä ollut hänen lempiaineensa Playschoolin aikaan, mutta soittipa kuitenkin. Äidin toiveena olisi, että pahnan pohjimmainen, aloittelisi jossain vaiheessa sellon soittoa. 

Mikä onkaan sen mukavampaa, kuin istahtaa pianoon ääreen ja rentoutua soittamalla. Nautin.

Harrastetaanko teillä musiikkia?

~ Pauliina

ennalta arvaamaton blogitauko takana

Kävin viime viikolla nuorimmaisemme kanssa keskussairaalassa. Pojalle, 3v, tehtiin astmarasituskoe. Onnistui yllättävän hyvin. Mutta....äiti olikin sen jälkeen kolme-neljä päivää aivan tööt. Sairaalassa ollessa olo oli kohtalainen. Mutta iltapäivällä se sitten iski. Tajuton väsy, pääkipu, huonovointisuus, hengenahdistus....listaa riittää. Eli ei ole menoa enää sillekkään osastolle. Lastenpoliklinikalle en ole voinut mennä enää vuoteen. Sen verran äkäiset oireet sain vuosi sitten pojan astmahoitajakäynnillä. Minut työnnettiin poliklinikan takaovesta ulos ja lääkäri hoiti minut sairaalan takapihalla. Poika katseli hoitajan sylistä vilttiin kääriytyneenä ovensuussa. Jep. Siinä oli roskakuskeilla katsomista, kun minä olin paita korvissa lääkärin kuunnellessa keuhkoja. 

Mutta siis...siitä tämä hiljaisuus. Viikonloppuna olivat vanhempani täällä. Juhlittiin pienimuotoisesti syntymäpäivääni, joka oli sunnuntaina. Käytiin tontilla toteamassa, että kaupunki on kerrankin tehnyt työnsä rivakasti. Puut olivat hävinneet. Tämä tietää risusavottaa tulevalle lauantaille. Toivottavasti on hyvä ilma, jotta voitaisiin mennä koko sakilla retkeilemään tontille. 

Elämässä on tällä hetkellä menossa paljon. (Olenkin todennut, että eihän tässä töissä ehtisi ollakkaan.) Paljon päätöksiä tehtävänä. Onneksi yksi asia on, ehkä, varmistumassa. Jäämme Suomeen. Ainakin tällä hetkellä vaaka on kallistumassa siihen suuntaan. Tämä myös puolestaan tarkoittaa sitä, että voimme hiljalleen aloitella rakennusprojektia. 

Jotain kuitenkin on tehtävä sitä ennen. Tämän hetkinen koti pitäisi saada myytyä. Vink!! Tarjolla olisi homeeton ja muutenkin sisäilmaltaan hyväkuntoinen neliö. 

Toiveideni mukainen synttärikakkuni. (Itse kun tein. ;))

Mukavaa alkanutta viikkoa!

~ Pauliina

*EDIT (toiveesta kakun resepti)

POHJA:

3/4 pkt Digestive -keksiä
125g voita

TÄYTE:

1 prk vispikermaa
1prk vaniljakastiketta
1pkt Philadelphia juustoa
1prk vaniljarahkaaa
puolukkaasurvosta maun mukaan
sokeria maun mukaan
4 liivatelehteä
puolukkamehua


1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. 
2. Murskaa keksit ja lisää ne sulatettuun voihin. Sekoita tasaiseksi ja levitä irtopohjavuoan pohjalle.
3. Vatkaa kerma vaahdoksi.
4. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi.
5. Yhdistä vaahdot.
6. Lisää vaahtoseokseen rahka ja Philadelphia juusto. 
7. Sekoita hyvin!
8. Kiehauta puolukkamehua puolidesiä.
9. Purista liivatelehdistä vedet.
10. Sekoita ne yksitelleen puolukkamehuun.
11. Kaada ohuena nauhana liivateseos täytteen sekaan. 
12. Sekoita samalla HYVIN sekaisin sähkövatkaimella. 
13. Kaada täyte pohjan päälle ja laita kylmään hyytymään. Anna hyytyä vähintään 5-6 tuntia. Mieluiten yön yli.
14. Nauti!!

päivällä kesä ~ illalla syksy

Täällä Vaasassa on viime päivät olleet lämpimiä. Lämpimillään mittari on näyttänyt +21 astetta. Ei ollenkaan huono näin syyskuun ollessa jo hyvässä vauhdissa. 

Illalla sitten on tuntunut pilviseltä. Niin kuin äskenkin, kun hain ulkoa tuoreita pihlajanmarjoja maljakkoon. Puut suhisevat ja sihisevät voimakkaasta tuulesta, taipuvat jo vähän kaarellekkin. Toivottavasti ei enteile huomiselle sadetta. 

Minä pidän syksystä. Illan hämärä, kynttilät, teetä, hyvää lukemista (lehdistä tai blogeista). Mitäpä sitä ihminen muuta haluaa. Siis sen jälkeen kun lapset on saatu rauhoittumaan ja nukahtamaan. Päivän parasta aikaa, vai?! 

Tänään meillä oltiin reippaita. Siivottiin oikeastaan koko talo. Lasten huoneita täytynee vielä vähän fiksata huomenna. Mutta oli sen arvoinen siivous kuitenkin, että olohuoneen pöydälle kannatti vaihtaa ne tuoreet pihlajanmarjat. Ja kynttilä. Mies kuulosti keittävän teetä. Siellä se odottaa minua valmiina. 

~ Pauliina

HUONE1

Meillä, taas, ollaan suunnittelemassa rakentamista. (Miksi tämä vaihtoehto, EHKÄ, vie voiton Amerikkaan muuttamiselta? Siitä lisää myöhemmin.)

Minä pidän saunomisesta. Tosin en viihdy niissä älyttömissä löylyissä, jotka mies ottaa saunomisen päätteeksi. Tykkään sellaisista lepposista löylyistä. Löylyjen lomassa voi rauhassa keskustella päivän/viikon tapahtumista. Meillä on viime aikoina keskusteltu tulevaisuutemme eri vaihtoehdoista. 

Jossain vaiheessa keskusteluja harhaudun katselemaan saunamme nykytilaa. Tekstiilejä, saunamittaria ym. Ne eivät ole juuri sellaisia kuin haluaisin. Välillä haluaisin jotain toista ja välillä mieli onkin toisen vaihtoehdon kannalla. 

HUONE1 on tuttu jo pitemmän aikaa. Meille ei ole vielä kotiutunut mitään heidän tuotteistaan, mutta kun se uusi talo saadaan pystyyn, niin lupaan itselleni tilata heidän verkkokaupastaan (KLIK!) muutamia juttuja.

Minusta nuo Kiulu ja Kauha -setti sekä Halkokori/Lehtiteline ovat tyylikkäitä. Löylymittari on selkeä. Näkisipä lämpötilan sitten vanhempanakin. Sen verran kookkaat ovat nuo numerot. :)

Nämä tuotteet miellyttäisivät silmääni saunoessa. 

HUONE1 tarjoaa myös moderneja ratkaisuja, kun etsit piharakennusta, grillakatosta/-huonetta, pihasaunaa, nukkuma-aittaa tai varastoa. Kehoitan tutustumaan valikoimaan. 

Tämän näköisen grillikatoksen kehtaa pystyttää vaikka mihin. Käy hyvin kaupunkimiljööseenkin. 

Puhumattakaan tästä tyylikkäästä pihasaunasta. 

Pidän näistä. Tällainen sopisi meidän tulevan talomme viereen. Sinne metsän reunalle. 

~ Pauliina

P.S. Ihan omaehtoinen postaus ja mainos ko. firmasta.

kuvat: www.huone1.fi

inspiraatiota etsimässä ja menneitä muistellessa

Aloitin vuonna 2006 oman leivonta- ja ruokablogin kirjoittamisen. Tämän jälkeen on paljon vettä virrannut kuluneiden vuosien aikana. Perhe on kasvanut, sairastuminen, sekä muuttoja paikkakunnalta toiselle, jotka ovat aina vähäksi aikaa vieneet motivaation leipomiseen. 

Viime vuoden aikana sairastuin niin pahasti, että se johti myös kananmuna-allergiaan. En kestä tällä hetkellä edes kananmunan hajua. Myös jauhot ovat jonkinlainen ongelma tätä nykyä. Tämä kaikki harmittaa minua paljon. Silloin harvoin, kun nykyään leivon, on se jotain kananmunatonta. Tämä tietysti sulkee pois monia vaihtoehtoja. 

Tänä aamuna tuli pitkästä aikaa oikein kunnon harmitus, etten pysty leipomaan mitä haluan. Niinpä eksyin sitten katselemaan joitain, silloin 2006 ja 2007 vuosina, kuvattuja leipomuksia. Paljon on noista kuvista opittu lisää. Taitoa on kertynyt niin koristelussa kuin muissakin leipomisnikseissä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä olen joskus tehnyt. Toivon, että voin vielä joskus palata täysipainoisesti rakkaan harrastukseni pariin. 

Seuraavassa muutama kuva leipomistani herkuista. 

Seuraavaksi palattava tähän hetkeen. Illalla kokous, joten on tarkistettava, että kaikki tarvittava on kunnossa. 

Mukavaa maanantaita kaikille!

~ Pauliina

tavallinen lauantai

Tavallinen lauantai. Onko sellaista olemassa. Tuntuu sille, että joka lauantai on jotain suunniteltua tekemistä. Se mitä jää viikolla tekemättä. On hyvä, että on lauantai. Mieskin silloin kotona, jotta voi teettä niitä tekemättä jääneitä juttuja. :) 

Minun lauantaihin, 6.9.2014, kuului mm. seuraavanlaista:

Aamu alkoi omenasoseen keitolla. Vielä jäi ensi viikollekkin hommaa. Soseen keiton jälkeen tekaisin pienen, munattoman, omenasosepiirakan. Ihan oli hyvää. 

Sillä aikaa kun minä soseutin omenia ja leivoin, mies siivosi koko kotimme. (Niin kuin hän yleensäkin tekee. <3) Niin, paitsi minulle jää se vessan pesu. Ja tasojen pyyhkiminen ja siinä samalla sisustusfiksaukset. 

Jotain pieniä fiksauksia tein eilenkin. 

Sain vihdoin ja viimein esille RIITAN ihanat printit. Eikös olekin ihania. Yksinkertaisia. Sellaisista minä pidän. Näitä voit tilata suoraan Riitalta tai sitten jälleenmyyjiltä. Jälleenmyyjien listan löydän Riitan blogista. Täällä Vaasassa kortteja jälleenmyy AVEO. 

Touhukkaan päivän jälkeen saimme ystäväperheen kylään. Kiitos teille! Oli mukava ilta. Tulkaahan pian uudestaan!

Se oli mukava lauantai. 

Leppoisaa sunnuntaita!

~ Pauliina