Tänään on tullut mietittyä maailman menoa. Tuo Sydneyn (ja Belgian) panttivankidraama pisti miettimään monenlaista. Ehkä siksikin, että lastemme isotäti asustelee juurikin Sydneyssa. Toki heti, uutisen luettuani, tuli mieleeni, että toivottavasti siellä on hänellä kaikki hyvin. Onneksi sainkin Facebookin kautta lukea turvallisen päivityksen. Kaikki oli/on hyvin.
Mutta. Voiko tällaista tapahtua täällä meillä? Jotenkin sitä on ollut vielä viime vuosiin, niin hyväuskoinen, että ei. Ei täällä voi tapahtua mitään tuollaista. Voi. Tiedän sen, että voi.
Kun maailmalla tapahtuu kauheuksia, niin minä mietin usein sitä, kuinka kertoa niistä lapsille. Siis jos he kysyvät. Totta on, että lasten ei tule kasvaa pumpulissa, mutta mielestäni meidän aikuisten tehtävä ei kuitenkaan ole syöttää ko. tyylisiä tapahtumia heille. Sitten kun itse lukevat ja kuulevat asioista, on varmasti heille kypsä aika käsitellä asioita.
Jos meissä aikuisissa on erilaisia ihmisiä, erilailla ajattelevia ihmisiä, erilailla tuntevia ihmisiä, niin myös lapset ovat erilaisia kaikissa suhteissa. Joku on kypsempi käsittelemään esim. sota-asiaa tms. varhaisemmassa iässä kuin toinen. Tähän ole törmännyt usein työssäni. Tällöin on aikuisen tehtävä johdatella keskustelua niin, että kukaan ei ahdistu asiasta. Niitä keskustelunaiheita ei tule välttää niistä kysyttäessä. Niihin täytyy suhtautua realistisesti. Kertomalla lapsille heidän ikätasonsa mukaisesti ja kuunnellen ja seuraten lasten reagointia.
Toivottavasti meidän ei tarvitse lukea tai kuulla tämän päivän tyylisiä uutisotsikoita kovin pian.
Vähän pääsin jatkamaan joulujuttuja. Pesuhuone on nyt pesty. Huomenna ei taidakaan ehtiä jouluisia asioita. Täytyy päivällä vielä touhuta tytön kaverisynttäreiden eteen. Illalla sitten tulee reilu 10 tyttöä juhlimaan meidän 9 veetä. Onneksi olen ulkoistanut juhlapaikan. Pääse vähemällä täällä kotona.
~ Pauliina
